I feel like such an insomniac

Tulin ilmoittamaan että en ole kuollut. En ollenkaan. On vaan niin mielettömästi kiireitä, kuten maantiedon esitelmä [valmistui eilen] ja kuviksen portfolio [odottaa valmistumista jota ei näy] ja villasukat [ei niistä mitään tule mutta yritys hyvä kymppi...]. Ja sitten halusin vielä saada valmiiksi yhen novellin, ja nyt vielä toisenkin. Ideat siitä, miten lähtisin tarinaa jatkamaan, uhkaavat olla lopussa. Siitä huolimatta pyrin jatkamaan, se kyllä tuntuu jotenkin toivottomalta eikä valkoinen sivu täyty tekstillä vaikka tekisin mitä. Yritän saada lisää ideoita sillä välin kun tähän kirjoitan.
Taidan vähän kaivata syksyä. Kesää en halua, enkä kevättäkään, mutta syksy jotenkin kelpaisi. Täällä on nyt vaan niin kylmä eikä lumi ja pakkanen lopu koskaan!! -.-' Ainoa hyvä puoli on se, että luistelemaan ei päästä ja suurin osa välkistä saadaan viettää sisällä. Mutta vain suurin osa, johtuen siitä että koulumme idiootit syljeskelevät lattioille ja tappelevat kuin olisi sota syttymässä...

Random

Tosiaan aika random-kuvia. Ne kaikki vuodelta 2009, mutta eipä ole huvittanut kuvailla tuolla alkuvuoden pakkasissa...

You know life is cruel

Tänään oli aika ihana vapaapäivä, yksi kaverini oli meillä yötä. Hän tuli keskiviikkoiltana ja me katsottiin kauhuelokuva nimeltä Orpokoti. Se on tosi hyvä, mutta myös pelottava. En varmaan olisi saanut yöllä nukuttua yhtään, mutta onneksi tämä oli jo toinen kerta kun näin kyseisen elokuvan... :)
Tuli myös yksi 500 palan palapeli koottua parissa tunnissa, ja kaikkea muutakin kivaa tuli tehtyä.
Keskiviikko koulussa sujui melko kivasti, jos ei oteta huomioon että tässä jaksossa meillä ei olekaan fysiikkaa vaan kemiaa... Fysiikka on aika tylsää, mutta kemiassa joudun pelkäämään. On niin paljon syövyttäviä, myrkyllisiä tai muuten vaan haitallisia aineita, joita kartan kuin ruttoa vähintäänkin. Eikä siinä vielä mitään, mutta ne kaasupolttimet. (Joita erehdyn jatkuvasti kutsumaan liekinheittimiksi.) Niitä minä vasta pelkäänkin, sillä pelkään tulta. Toivottavasti en joudu nyt ainakaan vielä sellaista sytyttämään... :/ Pahinta niillä kemian tunneilla kuitenkin oli se, että ope kuvaili sitä, että on mahdollista että jotain syövyttävää ainetta menee silmään. Juuri silloin ei olisi kiinnostanut kuulla mitään silmiin liittyen, sillä edellisenä yönä näin super pelottavan unen liittyen silmiin. Eikä se edes ollut ensimmäinen! Ihan niin kuin silmät haluaisivat vainota minua. Ei siitä kuitenkaan sen enempää, sillä se oli...iljettävää.
Huomenna tiedossa olisi taas koulua. 4 tuntia liikkaa samana päivänä kuulostaa aika paljolta, mutta eiköhän siitäkin selvitä, etenkin kun kaksi tuntia niistä on tanssia, mikä on aika kivaa. :)

Raise your hands and reach the sky

Eilen uhrauduin sen verran että kävin ulkona ottamassa pari kuvaa, vaikka siellä jäätyi... Ihan kivojahan kuvista tuli, vaikka ulkona oli kai ainakin -18 pakkasta. Onneksi en jättänyt hommaa täksi päiväksi, sillä aamulla valoisaan aikaan oli -30 pakkasta... (!!!) Silloinkin kävin kyllä koirien kanssa ulkona. Nekään eivät erityisemmin nauti kylmyydestä, eivätkä siksi viihdy kauaa pihalla. Mopsiltakin (joka on sen verran pulleampi, että pärjää kylmässä) jäätyi viiksikarvat valkoisiksi. :'D Se oli hauskan näköistä, mutta mentiin sitten äkkiä sisälle lämittelemään...
Ja tässä näitä kuvia.

Vielä kerran kirjoitan 2009 enkä 2010...

Yllätyksenä tuli, että juhlin uutta vuotta Essin kanssa. Hän saikin yllättäin viettää meillä... koko loppuvuoden. :) Kaikenlaista ehti tapahtua, esim. seurasimme olematonta kuunpimennystä (jossa kuusta peittyi vain yksi kulma vaikkei kuussa olekaan kulmia...) ja rakettien ihailua... Raketit oli hienoja, mutta niitä katsellessa ehti sormet jäätyä. Tähtisadetikkuja kohtaan minulla olen aina tuntenut pientä pelkoa, että jos vaikka poltan siinä sormeni. Tällä kertaa kuitenkin tajusin: kuinka ihmeessä voisin polttaa sormeni tähtisadetikkuun?! Eli enpähän pelkää niitä enää.
Tarkoituksenani olisi valita nyt vuoden 2009 jokaisen kuukauden kansiosta yksi ottamani kuva.
Joten tässä tulee.
Tammikuu.
Helmikuu.
Maaliskuu.
[En löytänyt yhtään hyvää kuvaa huhtikuusta, johtuen luultavasti siitä ettei talvi-kevät-aikaan tule paljoa kuvailtua...? Joten siirrytään suoraan seuraavaan]
Toukokuu.
Kesäkuu.
Heinäkuu.
Elokuu.
Syyskuu.
Lokakuu.
Marraskuu.
[Joulukuussakaan en ole ottanut yhtään kuvaa.]
Hyvää uutta vuotta 2010!!!!

Banner - done.

Minä ja Essi olemme viettäneet koko päivän tuijottaen tätä koneen ruutua (mikä muuten putsattiin joulusiivouksen aikana)... Ja jotain tuloksiakin ollaan saatu, nimittäin uudet bannerit. Essin blogissa Strawberry Filling banneri näyttää tältä. Minun blogiinikin saatiin tuollainen kiva perhosbanneri väsättyä, aika hyvän värinenkin vielä. :)
Kiitokset kuuluvat suurilta osin Essille, joka keksi tavan jolla nuo tehdään.

Ensimmäinen

Mistäköhän idea tähänkin blogiin lähti?
Olen aiemminkin pitänyt blogeja. Tai no siis, yrittänyt. Hetken mielijohteesta on ollut helppo tehdä blogi, mutta tällä kertaa ajattelin yrittää jopa enemmän. Jos nytkään ei tämä lähde sujumaan, taidan uskoa kohtaloni olevan tällainen. Kaikkia ei ole luotu pitämään blogeja. Ehkä MINUA ei ole luotu pitämään blogia ja viettävän koneen ääressä koko päivää. Ihan niin kuin en jo nyt niin tekisi.
Jotenkin turhauttavaa kirjoittaa tätä tietäen, että tämä on vasta ensimmäinen kirjoitus. Ensimmäiset ovat pahimpia. Ensimmäisellä pitää aloittaa. En voi aloittaa lopusta tai keskeltä tai jostain siitä välistä, vaan alusta. Se on jotenkin alistavaa. Ei ole vaihtoehtoja. En tosin niitäkään kaipaile, sillä minulla on jokin ongelma päätöksien suhteen. En osaa, en pysty, en kykene tekemään päätöksiä. En ainakaan kovin suuria. Suuriin päätöksiin on luokiteltavissa myös katsottavan elokuvan valitseminen, mikä on minulle... täysin mahdotonta.
Mutta palataanpa tähän, ensimmäiseen kirjoitukseen.
...
...
...
Ei minulla ole mitään sanottavaa teille. Se on ongelma. En osaa kertoa itsestäni, sillä en tiedä mitä joku tätä lukeva haluaa kuulla. Enkä osaa edes päättää, mitä tällaiseen pitäisi kirjoittaa. Se on liian vaikeaa.
Ehkä yritän huomenna uudestaan. Toinen kirjoitus on jo hieman helpompi. Silloin minun ei tarvitse aloittaa alusta... :)